Vielä maanantain yövyimme mummilassa ja aamu alkoi tavalliseen tapaan klo
5.30, jolloin puolisoni lähtee koiran kanssa pienelle lenkille ja minä
valmistan aamupalan. Vahinkopissoja oli toki sattunut yön aikana vähän
muuallekin kuin pelkälle sanomalehdelle. Tällä kertaa ei Saaga ollut kuitenkaan
päässyt livahtamaan vaneerin toiselle puolelle tekemään pahojaan.
Lenkin ja syömisen jälkeen Saagaa nukutti, jonka aikana täyttelin pari
työhakemusta ja rupesin pakkaamaan autoa. Taas mentiin. Suuntasimme TEAKin
päiväkurssille tekemään keskeneräisiä töitä. Lähtö viivästyi tunnilla, kun oli
pikku pippurilla niin paljon virtaa, että pieni lenkin poikanen oli paikallaan.
Loppujen lopuksi saavuimme TEAKiin klo 13 korvissa. Koira pissalle, pikainen
pihaesittely, takakontti vuoratuksi muovilla ja sanomalehdillä, ikkunat
raolleen ja nyt..... Päiväkurssilaisilla oli kahvitauko ja Saaga sai huomion
osakseen. "Sähän oot niin söpö, että tuut meidän kanssa kahville!"
Mietin tovin hygieniaa, väen paljoutta ja aikataulua. "Meinaakko, että
sinne voi tulla koiran kanssa?" "Joo, joo, tuu vaan."
Ja se oli menoa. Saaga päiväkurssilaisen sylissä ulko-ovelle saakka, jonka
jälkeen Saaga sai jatkaa jalan. Käytävä käveltiin hienosti perässä ja koira
aivan pähkinöissä väen paljoudesta. Ei se ainakaan ihmisiä pelkää. Jokaista
olisi pitänyt päästä nuuhkimaan, mutta vielä ei uskallettu lähteä kovin kauas.
Otettuani kahvikupin käteen, käännyin ympäri tarkistaakseni, että Saaga on
vielä lähietäisyydellä. Ja kappas sekunnin nano-osassa kiisi koira jo
onnellisena toisella puolen ruokasalia, tehden mahdottomaksi saada yhtä
kahvikupillista. Loppujen lopuksi pääsin kuin pääsinkin istuutumaan pöytään,
Saaga sylissä ja join rauhassa kahvini. Ja kyllähän Saaga jokaisen sydämen
sulatti, meidän pieni karvapallo, nappisilmä. Oli aika lähteä, mutta hetkinen,
nythän tämä väen paljous oli Saagalle liikaa. Käpertyi Saaga istumaan penkin
alle, josta poimin hänet syliini. Ruokasalin jälkeinen käytävä uskallettiin
kävellä ihan omin avuin. Ulos päästyäni huokaisin helpotuksesta, ei vahinkoja,
vuhuu!
Lopulta pääsin jatkamaan keskeneräistä laatoitusprojektia. Saumauslaastin
tekoon ja eikun levittämään. Hetki aikaa piti saumauslaastin kuivua, jolloin
oli sopiva väli käydä viihdyttämässä Saagaa. Lähdimme pienelle kävelylle
nurmikon halki. Hienosti tyttö tuli perässä koko kävelyn ajan ja pieni
vesiojakin jouduttiin ylittämään, josta Saaga selvisi kunnialla. Tähän asti on
kammottu kaikkia mahdollisia vesilätäköitä, mutta nyt ei päästykään kiertämään.
Toki pientä alkukankeutta esiintyi: perääntymistä, ojalle haukkumista ja
varovaisesti uskalsi Saaga lopulta astahtaa veteen. Takaisin tullessa tämä
"oja" hypättiin yli!
Kun sain työni valmiiksi, lähdimme ajamaan kotia kohti. Piipahdimme matkalla
omassa kodissani. Siellä tulikin vastaan kissa, joka oli ihan uusi tuttavuus.
Saagan ollessa hereillä, olisi tyttö halunnut vain leikkiä kissan kanssa, mutta
kissa ei ollut ihan samaa mieltä ja Saagaa tuli vähän toppuutella. Saagan
nukahdettua uskalsi kissa lähestyä Saagaa ja käydä vähän nuuhkimassakin.
Päivän aikana sain puhelun työkeikasta, jonka piti olla Seinäjoella, että
olisin voinut mennä Saagaa ruokatunnilla katsomaan, mutta kappas kohde oli
Härmässä. Tiistaina koira mukaan ja työmaalle. Saaga oli mukanani koko
loppuviikon ja ai että kun töiden jälkeen kävin Kauhavalla mukavalla
pururata-/lenkkipolulla, oli Saagalla ihan uudet maisemat. Oli mäkeä ylös ja
alas, hiekkaa ja risuja ja jos nyt jonkinmoista maastoa. En tiedä kumpi oli enemmän
onnessaan omistaja vai koira? :D
Hienosti jaksoi Saaga olla autossa päivällä. Kahvi- ja ruokatauolla kävin
pennun päästämässä autosta, mutta välillä sieltä tultiin niin pitkin venytyksin
ja melkein vastahakoisesti, ettei ulos haluttu ollenkaan. Välillä taas ei
haluttu takaisin autoon, kun ulkona oli niin mukavaa, välillä taas hypähdettiin
auton takapuskuria vasten, että eikö jo pääsisi takaisin. Siinä kohtaa lähdimme
opettelemaan "odottaa"-käskyä autoon pääsyksi. No, eihän se aina
onnistunut, mutta harjoitus tekee mestarin. :)
Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Pudasjärveä, josta kirjoitan ihan uuden
postauksen. Sitä odotellessa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti