Toinen viikko 28.10.-1.11.

Vielä maanantain yövyimme mummilassa ja aamu alkoi tavalliseen tapaan klo 5.30, jolloin puolisoni lähtee koiran kanssa pienelle lenkille ja minä valmistan aamupalan. Vahinkopissoja oli toki sattunut yön aikana vähän muuallekin kuin pelkälle sanomalehdelle. Tällä kertaa ei Saaga ollut kuitenkaan päässyt livahtamaan vaneerin toiselle puolelle tekemään pahojaan.

Lenkin ja syömisen jälkeen Saagaa nukutti, jonka aikana täyttelin pari työhakemusta ja rupesin pakkaamaan autoa. Taas mentiin. Suuntasimme TEAKin päiväkurssille tekemään keskeneräisiä töitä. Lähtö viivästyi tunnilla, kun oli pikku pippurilla niin paljon virtaa, että pieni lenkin poikanen oli paikallaan. Loppujen lopuksi saavuimme TEAKiin klo 13 korvissa. Koira pissalle, pikainen pihaesittely, takakontti vuoratuksi muovilla ja sanomalehdillä, ikkunat raolleen ja nyt..... Päiväkurssilaisilla oli kahvitauko ja Saaga sai huomion osakseen. "Sähän oot niin söpö, että tuut meidän kanssa kahville!" Mietin tovin hygieniaa, väen paljoutta ja aikataulua. "Meinaakko, että sinne voi tulla koiran kanssa?" "Joo, joo, tuu vaan."

Ja se oli menoa. Saaga päiväkurssilaisen sylissä ulko-ovelle saakka, jonka jälkeen Saaga sai jatkaa jalan. Käytävä käveltiin hienosti perässä ja koira aivan pähkinöissä väen paljoudesta. Ei se ainakaan ihmisiä pelkää. Jokaista olisi pitänyt päästä nuuhkimaan, mutta vielä ei uskallettu lähteä kovin kauas. Otettuani kahvikupin käteen, käännyin ympäri tarkistaakseni, että Saaga on vielä lähietäisyydellä. Ja kappas sekunnin nano-osassa kiisi koira jo onnellisena toisella puolen ruokasalia, tehden mahdottomaksi saada yhtä kahvikupillista. Loppujen lopuksi pääsin kuin pääsinkin istuutumaan pöytään, Saaga sylissä ja join rauhassa kahvini. Ja kyllähän Saaga jokaisen sydämen sulatti, meidän pieni karvapallo, nappisilmä. Oli aika lähteä, mutta hetkinen, nythän tämä väen paljous oli Saagalle liikaa. Käpertyi Saaga istumaan penkin alle, josta poimin hänet syliini. Ruokasalin jälkeinen käytävä uskallettiin kävellä ihan omin avuin. Ulos päästyäni huokaisin helpotuksesta, ei vahinkoja, vuhuu!

Lopulta pääsin jatkamaan keskeneräistä laatoitusprojektia. Saumauslaastin tekoon ja eikun levittämään. Hetki aikaa piti saumauslaastin kuivua, jolloin oli sopiva väli käydä viihdyttämässä Saagaa. Lähdimme pienelle kävelylle nurmikon halki. Hienosti tyttö tuli perässä koko kävelyn ajan ja pieni vesiojakin jouduttiin ylittämään, josta Saaga selvisi kunnialla. Tähän asti on kammottu kaikkia mahdollisia vesilätäköitä, mutta nyt ei päästykään kiertämään. Toki pientä alkukankeutta esiintyi: perääntymistä, ojalle haukkumista ja varovaisesti uskalsi Saaga lopulta astahtaa veteen. Takaisin tullessa tämä "oja" hypättiin yli!

Kun sain työni valmiiksi, lähdimme ajamaan kotia kohti. Piipahdimme matkalla omassa kodissani. Siellä tulikin vastaan kissa, joka oli ihan uusi tuttavuus. Saagan ollessa hereillä, olisi tyttö halunnut vain leikkiä kissan kanssa, mutta kissa ei ollut ihan samaa mieltä ja Saagaa tuli vähän toppuutella. Saagan nukahdettua uskalsi kissa lähestyä Saagaa ja käydä vähän nuuhkimassakin.

Päivän aikana sain puhelun työkeikasta, jonka piti olla Seinäjoella, että olisin voinut mennä Saagaa ruokatunnilla katsomaan, mutta kappas kohde oli Härmässä. Tiistaina koira mukaan ja työmaalle.   Saaga oli mukanani koko loppuviikon ja ai että kun töiden jälkeen kävin Kauhavalla mukavalla pururata-/lenkkipolulla, oli Saagalla ihan uudet maisemat. Oli mäkeä ylös ja alas, hiekkaa ja risuja ja jos nyt jonkinmoista maastoa. En tiedä kumpi oli enemmän onnessaan omistaja vai koira? :D

Hienosti jaksoi Saaga olla autossa päivällä. Kahvi- ja ruokatauolla kävin pennun päästämässä autosta, mutta välillä sieltä tultiin niin pitkin venytyksin ja melkein vastahakoisesti, ettei ulos haluttu ollenkaan. Välillä taas ei haluttu takaisin autoon, kun ulkona oli niin mukavaa, välillä taas hypähdettiin auton takapuskuria vasten, että eikö jo pääsisi takaisin. Siinä kohtaa lähdimme opettelemaan "odottaa"-käskyä autoon pääsyksi. No, eihän se aina onnistunut, mutta harjoitus tekee mestarin. :)

Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Pudasjärveä, josta kirjoitan ihan uuden postauksen. Sitä odotellessa. ;)

Ensimmäinen viikko 21.10.-27.10.

Viikko kului tohinalla. Maanantaina joutui Saaga olemaan heti yksin, kun vein puolisoni töihin. Suurempia ääniä ei kuulunut, kun ulko-ovi pamahti kiinni klo 6.30 aamulla. Tultuani takaisin tunnin päästä, tapitti Saaga hienosti pesuhuoneesta. Päivemmällä ajattelin testata, että mites paljon tämä tyttö on täällä aamusta pitänyt ääntä ja laitoin tytön taas pesuhuoneeseen ja esteet eteen. Ja voi jumpe mitä kiljuntaa, siinä vaiheessa lähdin miettimään rakkaita seinänaapureitamme klo 6.30 aamulla.

Tässä kohtaa oli Saagalla kuitenkin energiaa huomattavasti enemmän kuin aamulla takapihalla riehumisen jälkeen. Oli olo kuitenkin aika avuton, kun päivällä piti lähteä keskustaan asioimaan ja koira piti jättää vähintään pariksi tunniksi yksin. Yksinoloharjoitus oli niin väsyttävää puuhaa, että Saaga nukahti. Joten, nyt oli tilaisuuteni! Hiljaa hipsien poistuin asunnolta ja lähdin asioille.

Palattuani, tapitti Saaga taas hienosti pesuhuoneesta aivan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Parit pissat oli lirahtanut sanomalehdelle sekä karvaiselle alustalle. Alusta pesuun ja pissat siivoamaan ja taas pakattiin autoa. Tällä kertaa Saaga tuli mukaan. Lähdimme nimittäin hakemaan puolisoani töistä, yhdessä.
Puolen tunnin matka sujui hyvin. Saaga matkusti etupenkillä kevythäkissä. Kiihdytykset ja hiljennykset olivat hiukan pelottavia, mutta käteni kevythäkin verkkoa vasten rauhoitti mukavasti.

Puolisoni työmaalta oli kiven heitto anoppilaan, jonne piti tietenkin mennä käymään tämän suloisen karvapallon kanssa. Toki kaikki koirakirjat, opetusvideot ym. neuvovat, että vieraisiin ihmisiin tutustuminen kannattaa aloittaa vasta kun pentu on täysin tottunut ja kotiutunut uuteen kotiinsa. Tällä ajatuskannalla olen vieläkin ja toimintatapamme olikin liian hätiköityä.

Vierailu sujui kuitenkin ongelmitta ja anopin koira Pomo olikin muualla kuin kotona. Rohkeasti Saaga asteli uutta paikkaa tutkimaan. Vierailu ei ollut kovinkaan pitkä ja tuossa ajassa ehti Saaga nukahtaa keittiön matolle, olihan tämä paljon pehmeämpi kuin kodin matotomat lattiat.

Loppuviikolla keskityttiin vain Saagaan. Tiistaina kehittelin ylimääräisestä kenkätelineestä niin sanotun "putken", johon tyttö tottui ongelmitta. Sen läpikin mentiin niin reippaasti! Keskiviikkona oli sellanen kurakeli, että tyttö opetettiin pesulle ja kuivaukselle. Peseminen sujui hyvin, kunhan vain laittoi suihkuosan kiinni koiran ihoon, eikä antanut lorotta kaukaa, pelottavasti. Ja mikä tärkintä muisti itse pysyä rauhallisena, niin kaikki sujui hyvin.

Ensimmäisellä pesulla pestiin vain tassut ja mahan alusta. Seuraavilla pesuilla pestiin koko koira. Kuivaus on kuitenkin hyvin tärkeää näin runsasturkkisen koiran kanssa, varsinkin kun pohjavilla on niin tiheä. Pennulla on toki vielä pentuturkki, johon ei ole vielä muodostunut kunnon päällikarvaa ja kuivaus onnistui kahdella froteekäsipyyhkeellä. Parempi on kuitenkin tulevaisuutta ajatellen totuttaa pentu hiustenkuivaajaan, että turkki tullaan jatkossakin saamaan kuivaksi perusteellisesti. Jos turkki jää pohjavillasta märäksi/kosteaksi alkaa kosteus muhia ja muodostaa iholle Hot Spotteja, eli ihotulehduksia. Nämä ovat varsin ikäviä niin koirasta kuin omistajasta, joten näiden muodostumista kannattaa ennalta ehkäistä.

Koko keskiviikko päivän aikana taidettiin koira pestä jopa 5 kertaa. Osa pesuista eivät olisi olleet välttämättömiä, mutta totuttelun vuoksi tämä toimenpide käytiin läpi. Samalla Saaga opetettiin siihen, ettei eteisestä saanut poistua, ennen kuin omistaja on riisunut ulkovaatteet, kengät, ottanut pannan sekä tarkistanut tassut. Ja eihän tämä luonnistunut kuin sisäänrakennettu komponentti tietokoneessa, vaan vääntöä toimenpiteestä käytiin. Yhdestä isommasta väännöstä alkoi Saaga ymmärtää homman nimen. Nyt tämä piti vielä opettaa toiselle puoliskolle, että kaikki toimintatapamme olisivat yhtenäisiä. Pikkuhiljaa samaa toimenpidettä jalostettiin pesun ja kuivauksen yhteyteen, autoon menoon jne. Aina sama käsimerkki ja komento "Odottaa".

Hiustenkuivaaja ei ollut mikään mukavin tuttavuus. Siihen tutustuimme pikkuhiljaa. Hiustenkuivain päälle lattialle tasolle 1 ja lämpö kädenlämpöiseksi. Leikin lomassa ja uteliaisuuden tuloksena Saaga käveli ohi ja namipalan ansiosta käveli jopa päältä. Yksin ollessa tuntui kuivaus hiustenkuivaimella aika haastavalta, oli rimpuilu kuitenkin sen verran kovaa. Joten kuivaus perusteellisesti pyyhkeellä tuntui helpommalta ratkaisuta. Kuitenkin perusteellisesti, kainalot tarkistettiin monta kertaa ja koko koira käsikopelolla läpi, ettei märkiä kohtia jäänyt.

Torstaina pakattiin taas. Illasta lähdin remonttikoulutukseen, jonka jälkeen suuntana oli taas anoppila. Nyt paikka oli jo tutumpi ja tepasteltiin huomattavasti terhakkaammin. Meille oli aidattu alue, jossa myös pentu nukkui. Perjantaiaamusta, kuten aina lähdin laittamaan koiralle ruokaa, kastui sukkani keittiön matolla. Hieroin loputkin unihiekat silmistä ja avasin silmäni, pissahan siinä oli. Katsoin vähän kauemmas eteiseen, jossa kökötti ruskea läjä, tietenkin käytävämatolla.

Hetken kummastelin, että miten ihmeessä se oli tänne päässy, esteenä oli kuitenkin painava vaneeri. Mutta Saagahan oli hoksannut, että vaneeria vasten hyppäämällä se kaatuu, mites muutenkaan. Ei muuta kuin siivoamaan ja matot pois lattialta. Aamulenkin jälkeen koiralle ruoka ja miettimään omaa lähtöä. Ensimmäistä kertaa Saaga olisi hoidossa. Murehdin ihan vietävästi. Ulkorappusia piti varoa ja tarkkailla, ettei pentu niihin kompastu, ulkoa tullessa piti pestä tai putsata, ruoka määrä, kellonajat, pärjääkö ne nyt ihan varmasti?

ELY-keskuksen yrityksen perustamiskurssi tuntui kestävän ikuisuuden. Ensimmäisellä tauolla puhelin kouraan ja soittoa. Ei vastausta. No joko se taukokin meni. Taas joutui odottamaan, pärjääkö ne nyt ihan varmasti. Ruokatauko, hyvin olivat pärjänneet, Pomoakin oltiin käyty häkin takaa nuuhkimassa ja pihalla oli viihdytty niin ettei toista. Syvä huokaus, ei mitään hätää, turhaan taas murehdin. Yrityksen perustamiskurssi päättyi neljän korvissa ja lähdin suuntaamaan taas seuraavaan paikkaan, TEAK:in sisäpintaremontointi kurssille. Jouduin olemaan koko päivän ihan iltaan saakka erossa pennusta ja täytyy sanoa, että podin huomattavasti enemmän eroahdistusta kuin pentu! :D

Illasta olin niin väsynyt, että olin vain valmis sänkyyn. Saagaa piti kuitenkin moikata, mutta eihän tämä ollut moksiskaan, olihan hänellä ollut niin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas päivä ja paljon huomiota. Lauantaina sisäpintaremontointi jatkui ja päivä kului siellä. Iltapäivästä huomioitiin taas pentua ja pitihän sitä nyt päivästä soittaa, että miten siellä menee.

Saaga oli päivällä innostunut kaivuuhommiin kaapeliojan kaivuun yhteydessä. Pomon kanssa oli käyty lenkillä ja dreeverin häntä oli ollut maailman kivoin heiluva lelu. Pomo ei moisesta ollut moksiskaan. Sitten kun oltiin sisälle tultu oli koira ollut niin kuran peitossa, että tarvittiin kokovartalo pesu ja kuivaus, hiustenkuivaimella! Oli kuulemma sujunut hyvin, niin kauan kun vekotinta ei nähnyt tai ääni ollut suoraan korvan juuressa. Ulkoportaita oli yhdessä puolisoni kanssa harjoiteltu ja niitä mentiin hyvin jo itsenäisesti, valvonnan alaisuudessa. Mummilta (anopilta) Saaga oli saanut uuden narulelupallon, joka oli tähänastisesta narulelusta parhain. Ja mitä parhainta olihan se vaaleanpunainen!

Iltapäivällä palauteltiin mieleen sisääntulon perussääntöä, odottamista, joka oli mummilassa tuppautunut vähän unohtumaan, kuten kaikki muukin. No eikö se mee niin, että mummilassa saa tehdä kaikkea sellaista mitä kotona ei saa. Säännöt palautuivat hiljakseen takaisin mieleen, sisäsiisteys ei ollut kuitenkaan niin hallussa kuin kotona ja vahinkoja sattui aina sinne tänne.

Niin meni ensimmäinen viikko ja se meni tohinalla ohi. Joka päivä kun Saagaa väsytti harjattiin turkkia ja totuteltiin käsittelyyn. Kynnetkin leikattiin ensimmäisen kerran viikonloppuna. Mustat kynnet toivat oman haasteensa leikkaamiseen, kun kynnen ydintä ei pysty selvästi erottamaan. Pääasia oli kuitenkin, että niitä leikkasi edes vähän.

Ruokailusta ja etenkin ruoan syömisestä aloimme murehtia parin kolmen päivän jälkeen. Lisäsimme nappuloiden sekaan naudan jauhelihaa, ei maistunut, kreikkalaista jogurttia, maistui vähän paremmin, kananmunan keltuaisen, ei mitään vaikutusta. Ruokailu oli ruokakupilla käymistä, parin suupalan ottamista ja sitten jo keskityttiin leikkimiseen tai mihin tahansa muuhun kuin syömiseen. Sitten taas palattiin ruokakupille parille suupalalle jne.

Välillä kurakelien, pesujen ja sisäsiisteyden opettamisen keskellä lokakuun vesikelit tuntuivat toivottomilta, mutta toisaalta nämä kaikki asiat olisi jäänyt opettamatta, jos pihalla olisi ollut aurinkoinen kesäkeli. Nyt parhaassa iässä 8-12 viikkoisena koira oppii, että tämä kaikki on arkipäivää ja niin sen pitää ollakin.